sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pohdintaa, Pelot

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tehdä tämän tyyppisen postauksen. Eli hieman pohtimista hevosiin liittyvistä peloista ja niiden ylittämisestä. Kerron omista tuntemuksistani sekä kokemuksista. 

Ennen kuin aloitin ratsastuksen, kävin hyvän ystäväni kanssa katsomassa hevosia, lähes joka ikinen päivä. Jutelin kotona, että tahtoisin alkaa ratsastamaan ja niin pääsin toisen ystäväni kanssa tallille. Olin hyvin lumoissani hevosista, mutta samalla todella arka. Pelkäsin joka ikistä asiaa hevosissa jos hevonen pärskähti olin varma, että se syö minut. Kaikesta huolimatta aloin käymään tunneilla ja edistyin hyvin hitaasti. Toivoin aina samaa, kilttiä hevosta, koska muita pelkäsin.

 Pikku hiljaa aloin voittamaan pelkoa, kun minun piti mennä eri hevosilla ja tehdä asioita. Pelkäsin tipumista yli kaiken ja eräänä päivänä se päivä tuli, lensin pieneltä russ-ponilta alas. Säikähdin kamalasti, mutta kun nousin selkään, pelko ei ollut enään niin paha. Pelkäsin tippumista silti, kun olin toisen kerran tippunut, niin en enää pelännyt tippumista. Se pelko oli voitettu siis sillä, että olin tippunut ja minut oli pakotettu takaisin selkään. 

Sitten tulikin toinen pelko, pelkäsin nopeita, häslääviä ja "kuumia" hevosia. Monesti aloin tunnilla itkemään, sillä en uskaltanut laukata tietyillä hevosilla. Laiskoille hevosille olin hyvin päättäväinen, mutta reippaammat pelottivat paljon. Opettajani kumminkin usein kehotti minua laukkaamaan, vaikka en olisikaan uskaltanut. Sekin pelko hälveni, kun sain itseluottamusta sekä tajusin, että sain hevosen pysähtymään. 

Kolmanneksi peloksi minulle tuli esteet. Tykkäsin hypätä esteitä, mutta korkeus alkoi pelottamaan. Halusin, todellakin halusin hypätä korkeampia, mutten uskaltanut. Ajan myötä ja luottamuksen kasvettua aloin pikku hiljaa hyppäämään korkeampia ja ylittämään itseni. Toisaalta, en ole hypännyt hevosella korkeimmillaan kuin 100-115 cm. 

Kaikista peloista olen oppinut sen, että ajan kanssa ja itsensä ylittämisellä niistä voi päästä yli. Olen yrittänyt auttaa myös muita voittamaan pelkonsa. Joskus olen onnistunut, mutta läheskään aina en, niin kuin olisin halunnut. Pelkoja on monenlaisia, toiset pelkäävät itse ratsastusta toiset taas hevosen kanssa olemista ja hoitamista. Itse olen pelännyt molempia, mutta enään en ole läheskään niin arka, kuin ennen. Joskus on hyvä haastaa itsensä ja asettaa tavoitteita elämään. 



Nykyään voin luottaa omaan hevoseeni ja toivon, että Laikkukin oppii luottamaan minuun. Olen kokenut Laikun kanssa jo paljon ja toivottavasti saamme vielä olla yhdessä pitkään.


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Koulukisat

Inspiraatio on kadonnut kokonaan, mutta päätin nyt tulla tänne blogin puolelle kirjoittamaan koulukisoista jotka siis olivat 29.3.2015. Osallistuin HeC 2000 luokkaan ja sijoituin jaetulle 7 sijalle. 

Tallilla, otin laikun sisältä ja aloin harjaamaan. Poika oli puhdas ja sykeröt olivat yön yli pysyneet hyvin. Laitoin pojan kuntoon ja lähdimme kohti Someroa. Perille päästyä, menin maksamaan ja etsin Empun, jonka jälkeen menimme katsomaan muiden suorituksia. Pian otimme Laikun ulos, laitoimme varusteet ja lähdin verkkaamaan. Poika oli hyvin jännittynyt, enkä saanut sitä rennoksi millään. Pian me menimme maneesiin, tein paljon väistöjä ja siirtymisiä, mutta itse radalla Laikku jäi pohkeen taakse ja tuntuin tosi tahmealta, eikä vastannut pohkeeseen. Verkka jäikin vähän lyhyeksi ja hätäiseksi. Video puhuu puolestani miten rata meni. En ole tyytyväinen, omaan istuntaani, kädet ja jalata liikkuivat aivan liikaa.


Tästä linkki videoon

Olen nyt ollut tallilla apuna ja pitämässä tunteja. Itse olen mennyt ilman satulaa, vähän köpötteltyä. Maanataina kun olin Läikän selässä, kävelemässä loppu käyntejä tiellä, niin poika säikähti ja tipuin. Onneksi tulin vasemmalle puolelle alas, eikä polveni teloutunut. Sen sijaan selkä on vieläkin kipe, mutta muut lihakset ovat jo palautuneet, sillä tiistai päivä oli yhtä tuskaa, pienikin liike tuntui pahalta ja sattui liikaa. 

#207 Moikka!

Huh! Syksy on jo kovaa vauhtia menossa ja me ollaan Laikun kanssa kotiuduttu takasin Etelä-Karjalaan. Ollaan tutustuttu yhteen uuteen heppa...

Suosituimmat