Maanantaina (28.3) oli Somerolla haroitusestekisat.
Aamulla oli hieman häslinkiä, mutta päästiin kuin päästiinkin kisapaikalle. Rataa en ehtinyt kävelemään, sillä verkkani alkoi heti. Emppu oli laittanut radasta minulle kuvan, joten se hieman helpotti. Nyt oli pakko oppia katsomaan ratapiirrosta ja saada siitä selvää, sillä ikinä ennen en ratapiirrosta ole katsonut, koska en niistä saa käsitystä millainen rata tulee olemaan. Olen yrittänyt saada selvää, mutten ole jaksanut keskittyä.
Verkasta tosiaan tuli melko pikainen, eikä sellainen ole minun mieleeni. Ratsastin parhaani mukaan ja Laikku yllätti minut täysi, poikaa oli ihan super ratsastaa, tuollaista toivoisin koulukisoihinkin, jonne se olisi paremmin sopinutkin. Otin kuitenkin pari hyppyä, jotka menivät melko huonosti. Verkassa tuli jopa suoralla vaihdot, parin askeleen välein.
Pian verkka loppui ja jäätiin maneesiin kaikki. Muistelin rataa, kunnes yhtäkkiä olikin oma vuoroni ratsastaa. Hermoilin, enkä muistanut ratsastaa pohkeella, vaan koko ajan kädellä. Tästä taisi johtua 9 esteen tiputtaminenkin. Laikussa oli pidättelemistä ja hyi että millaista oma ratsastukseni olikaan! Rata meni muuten ihan hyvin, näin ensimmäisiksi kisoiksi.
80 luokan verkassa tein paljon siirtymisiä ja Läiskä oli tosi mukava ratsasataa. Tulin taas pari estettä, okserille tultiin hieman kiireellä sekä pitkänä josta johtuen poika sai esteen jälkeen pään vedettyä alas ja samassa hieman sotkeentuen omiin jalkoihin. Kaukana ei ollut että olisin tippunut, mutta pian sain korjattua asian. Verkassa muistin joppa ratsastaa pohkeella, sillä Mimmi siitä muistutti.
Radalle taas loppui oikea ratsastus ja alkoi kädellä ratsasataminen.. 7 Esteelle tuli räpellys, mutta puhtaasti yli ja tässäkin olin horjahtaa selästä. Huomaa kyllä, etten yhtään keskittynyt ratsastamiseen, vaan lähinnä radan muistamiseen. Perusrata puhtaasti, mutta taas samalle 9 esteelle pudotus. Päätin ottaa pidemmät tiet, sillä mahdollisuuksia sijoittumiseen ei kuitenkaan ollut. Viimeiselle esteelle taisi taas tulla perinteinen eteen ajaminen, mutta tässäkin radassa olen hyvin tyytyväinen Laikun panostamiseen. Oman ratsastuksen vuoksi tuli puomi alas ja olihan se melko kamalan näköistä.
Käveltiin hetki, jonka jälkeen menin katsomaan pari rataa, ennen kuin yritimme heittää Laikkua koppiin. Annoin Läiskän hieman haistella ja houkuttelin sitä leivillä koppiin. Yllätykeksi Laikku otti askelia koppiin ja Jenna fiksuna heitti liinan taakse, kun oli poika jo kopissa, niin äkkiä luukku kiinni, eikä ongelmaa ollut! Takapuomi laitettiin kiinni jälkeen päin, tämä oli ihan hyvä idea, sillä Laikulla on tapana peruuttaa pois, eikä siinä paljon ole vastaan sanomista. (Onneksi takapuomi on vahvaa tekoa, sillä sitäkin vasten poika on alkanut itseeän puskea, sen kiinni ollessa.) En ymmärrä mistä Laikku on tuon pelleilyn oppinut, toivotaan että on ohimenevää. Joka tapauksessa Laikku oli hieno sillä tuli koppiin ilman pakottamista ja kiitokset Jennalle, muuten oltaisiin hyvässä lykyssä tapeltu melko kauan siitä, mennäänkö koppiin vai ei.
Linkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti