#173 Kuulumisia

Valitettavasti en ehdi olemaan niin aktiivinen kuin haluaisin. Työt, talli sekä muut asiat vievät niin hirveästi aikaa. Mutta pikainen katsaus siihen, miten minulla ja Laikulla on mennyt.

Aloitetaan vaikka 20.11 Sunnutaista. Mennessäni tallille mietin mitä teksin ja päädyin lähtemään maastoon. Lähtiessä ajattelin, että pojalla saattaa melko paljon virtaa. Päätin, että jos on jaloissa pitoa, niin laukkailen rauhallisesti mahdollisimman paljon. Tilsoja toki kerääntyi melkoisesti, mutta lähtivät lähes heti pois. 

Pari vko vanha kuva

Sopivan reippaassa vauhdissa, oli pito melkein parempi kuin hissutellessa. Laikku tykkäsi mennä, joten me myös mentiin. Hirmuisen kovaan vauhtiin ei päästy, koska liukas keli hieman häiritsi molempia. Takaisin päin tullessa, oli Laikulla vauhtia jo hieman liiaksi. Päätin mennä pellolle irroittelemaan, lähellä oli siihen sopiva pelto, jossa oli jopa kiva ylämäki. Annoin pojan juosta, hoputin mäessä, kun meinasi vauhti hiipua. 

Olimme jo melko rauhallisessa vauhdissa, kunnes pyysin poikaa kääntymään, hieman liian tiukasti, sen suuremmin ajattelematta. Samantien poika meni polvillee, tässä ehdin jo ajatella, että tästä noustaan vielä ylös. Vaan eipä noustukkaan ja Laikku kaatui. Vasen jalkani (onneksi tuo terveempi jalka) jäi alle, mutta Laikku sai tosi hyvin väistettyä ettei kaadu kokonaan päälleni. Ku poika nousi, tajusin tilanteen ja syöksyin kiinni ohjiin, ettei Laikku lähde karkuun. Jalustimet lähti tosi hyvin pois jaloista, tuon olen todennut ennenkin. Ei siis ollut ihan huono ostos. 

Tämä kuva on Sunnuntailta

Hetken siinä ihmettelin ja olin ihan paniikissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla kaadun hevosen kanssa. Lähdin kävellen kotiin, samalla miettien mitä tekisin. Soitin parille tyypille, eikä kukaan vastannut. Laitoin siskolleni viestiä, sillä hän oli Minnan kanssa Lappeenrannassa. Pian Äiti soitti takaisin ja kerroin mitä oli tapahtunut.  Niinpä Minna ja Niina tulivat hakemaan minua tallilta sovittua aikaisemmin. Koska minua sattui päähän ja voin pahoin, meninmme päivystykseen. 

Parin päivän päästä menin uudelleen lääkäriin, silloin niskani kuvattiin, eikä ollut murtumia missään. Kaularanka oli onneksi "vain" venähtänyt. Olo oli lähes koko viikon aika erikoinen. Sain viikon saikkua, joten lepäilin melko paljon. Minna hoiti Laikun hoidon lähes kokonaan, sillä lupasin Äidille, etten mene Laikun selkään sinä viikkona. Onneksi Minna ja siskoni auttoivat Laikun hoidossa. Oli ihan hyvä, että en mennyt pojan selkään, sillä pää ja niskat oli sen verran kipeänä. 

Laikulle ei tullut kaatumisesta mitään, hieman oli seuraavana päivänä jumissa, mutta siihen se jäikin. Keskiviikona pojalla oli hieroja, eikä Laikku näyttänyt olevan suuremmin kipeä. Onneksi selvisimme vain säikähdyksellä.

Tämä taas on otettu Viimevuonna

Nyt on taas arki lähtenyt hyvin rullaamaan ja maanantaina käytiinkin Laikun kanssa pulkkaratsastamassa. Ensimmäistä kertaa minä sain istua pulkan kyydissä, sillä Minna ratsasti. Ennen ei ole ollut muita ratsastajia tähän hommaan. Laikku innostui hirmuisesti ja takapää oli melko kevyt. Pari pukkiakin sieltä tuli. Vaikka viime vuonna en ehtinyt tätä harrastaa, oli poika heti, tosi lunkisti. Ei pelännyt pulkan ääntä, eikä muutakaan. 

Eipä nyt tule muuta mieleen, mutta mitä piditte tällaisesta kuulumisten kertomis postauksesta?

#172 Maasakäsittelyä

Maastakäsittely on ainakin omasta mielestäni todella tärkeä ja mielestäni ratsukon yhteistyöhön ei voi koskaan panostaa liikaa. En ole käynyt mitään kursseja, saati lukenut kirjoja, vaan olen aina mennyt oman fiiliksen, sekä hevosen fiiliksen mukaan. Lähinnä olen pyrkinyt siihen, että Laikku kunnioittaa ihmistä sekä että meillä on kivaa. Joitain temppujakin ollaan hieman opeteltu ja tässä postauksessa hieman esittelen niitä. 

Ensin ihan perus seuraaminen. Tässä on tärkeää se, että ihmiselle on oma tila jota hevonen kunnioittaa. Kuvat on tosiaan videosta, joka on puhelimellani kuvattu. Laikku on helposti sellainen, että se helposti tulee "liian" lähelle kerjäämään, eikä kunnioita ihmisen tilaa. Tätä ollaan siis treenattu myös.

Seuraavaksi peruutus. Tosi simppeli tämäkin ja lisäksi todella hyvä harjoitus hevos lihaksistolle. Peruutuksessakin huomaa helposti, miten hevonen kunnioittaa ihmistä. Laikku yleensä väistää ihmistä tosi kivasti.

Tätä laadun määrää, koittakaa kestää.

Kolmatena ollaan opeteltu kuopimista käskystä. Käskyn olen nimennyt koputtamiseksi. Tämän poika oppi nopeasti. Laikku oppii temput tosi nopeasti, kunhan osaan näyttää ne tavalla minkä poika hoksaa. Laikusta huomaa helposti sen, että se hirveästi tykkää, kun joutuu keskittymään ja miettimään mitä tehdään. 

Tästä oli vaikea saada järkevää kuva

Neljäntenä ollaan opeteltu pyörimis käskyä, "pyöri". Ideana, että poika tekee mahdollisimman pienen ympyrän. Tässä itse olen melko paljon mukana.

Laikku keskittyy hirveän paljon, jonka näkee selvästi sen ilmeestä

Viidentenä on jalan ylhäällä pito, "pidä". Tätä käytän kavioita putsatessa hyväksi ja poika pitääkin melko kivasti jalan ylhäällä. Suurimman osan "tempuista" olen itse keksinyt. 

Kuudentena opetellaan kumartamista. Tämä sujuu jo melko kivasti, vaikka apuja tarvitaankin tosi paljon. Nykyään Laikku on jo kivasti hoksannut tätä ideaa, toimii myös hyvänä venytyksenä.

Viimeisenä ollaan opeteltu väistöä. Tätä on ihan jännä ollut kokeilla ja ensin ei meinannut poika millään tajuta ideaa. Nyt poika on jo idean melkein kokonaan hoksannut. 

Laikun kanssa opetellaan vieläkin paria temppua, mutta niistä joskus sitten kun ne onnistuvat. 

Mitä pidit tällaisesta postauksesta? Tykkäätkö itse tehdä maastakäsittelyä?

Linkki

#171 Paddyllä

Pahoittelen, mutta minulla on koko ajan niin hirmuinen kiire, että blogi on jäänyt nyt hieman toissijalle. Yritän kyllä parhaani mukaan saada tehtyä postauksia.

Tosissaan siitä on jo pari viikoa kun menin Paddyllä ensimmäisen kerra, jolloin sain jopa kuvaajan mukaan, mutta oli jo todella hämärää eikä videot oikein näytä kivoilta. Tosiaan Paddy on Irlannincod ja noin 8vuotta vanha, melko osaamaton mutta aivan ihana tupsujalka jolle menettää sydämen heti ♥ Paddy on tosi nopea oppimaan uutta ja tajuaakin asiat melkein heti, tätä heppaa on kiva päästä työstämään.

Laitoin Paddyä kuntoon kengityspaikalla ja herra oli oikein söpö tapaus. Paddy oli ihan hiljaa ja rauhallinen koko kuntoonlaiton ajan. Sain pojan melko nopeasti kuntoon ja pian olinkin jo kentällä hyppäämässä selkään. Paddyn satula on ihan hirveä, se on melko heiluvainen ja pieni. Aloin kävelemään alku käyntejä, oli tosi pimeää sekä Pädillä oli ollut edellinen päivä vapaata, joten koko ratsastus oli aika hakemista.

Kuva otettu videosta. Videot © Jenni

En tosiaan ole aikiohin ratsastanut kuin Laikulla ja melkein heti aloinkin kaipaamaan tutun turvallisen Laikun selkään. Tein käynnissä pysähdysiä, hakien tuntumaa hevoseen. Pädi on tosi tosi kevyt edestä, enkä millään meinannut tottua sen askeleeseen. Pian otin ravin, mikä oli ihan hirveää. Satula liukui helposti puolelta toiselle, varsinkin kun toinen jalustin tuppasi lähtemään turhankin usein jalasta. Kesti hetki ennenkuin edes hieman totuin raviin ja maksimissaa pari puolikasta ympyrää pystyin istumaan alas.

En tehnyt mitään ihmeellistä, lähinnä pyörin ympyrällä. Menin koko kenttää ja olin nostamassa kulmasta laukkaa, kunnes yhtäkkiä Pädi kääntyy ympäri ja ravaa pois kentältä. Onneksi olin heti hereillä ja sain käännettyä takaisin. Tätä Pädi kuulemma tekee melko useastikkin. Pädi on ihan hirmu herkkä painolle ja tässä taisikin oma ryhdikkyys pettää ja levahtaa vasemmalle, jolloin poika käytti tilaisuuden hyväksi, 

Uusi yritys ja nyt sujui hyvin. Pädillä on tosi ihana laukka ja ympyrällä laukkailin molempiin suuntiin. Kerran poika teki omatoimisen suunnan vaihdon, kun ylläri ylläri oikea jalustin oli tippunut, satula liukui vasemmalle samalla oma paino oli enemmän vasemmalla. Uusi yritys ja mentiinkin kivasti. 

Loppuun ravailin ja kävelin hyvät loppu käynnit. Menin noin 40min, mutta itse olin melko väsynyt, sillä keskityin niin paljon uuteen hevoseen sekä jännitin. Paddy on tosi kiva hevonen ja olenkin sillä pariin otteeseen jälkeenpäin mennyt. oma istuntani oli melko karmean näköistä ja huomasin sen ratsastaessakin, että vartalon hallinta välillä pääsi pahasti pettämään. Se annettakoon anteeksi, sillä tosiaan en aikoihin ole muilla kuin Laikulla ratsastanut.

Mein vielä Laikulla sen jälkeen, melko rennosti hakien kivoja siirtymiä.

Linkki

#170 Aamupäivän ratsastelut

Sunnuntaina (6.11) oltiin aamupäivällä tallilla Minnan kanssa. Minna meni Paddyllä ja minä Laikulla, ratsastimme lomittain, jotta saataisiin kuvattua ratsastusta. Tosiaan videot on puhelimella otettuja ja kaikki videot © Minna.

Oli ihan mielettömän kaunista ♥

Aloitin tekemällä käynnin sisällä siirtymiä sekä pysähdyksiä. Laikkua hieman ärsytti kun aamupala jäi kesken. Tein samoja asioita mitä lauantain tunnilla, vaikkakaan oma istunta ei nyt ollut ihan niin iskussa, eipä meistä oikeastaan kumpikaan. Kävelin melko kauan, jonka jälkeen otin ravin ja hain laadukkaita siirtymisiä, jättäen turhat siirtymiset pois. Tein myös "siirtymisiä" ravin sisällä ja nyt molemmt oli jo paljon paremmin kärryillä, siitä mitä täytyy tehdä. Laikku ajoittain käytti takapäätä tosi mallikkaasti. 

Kuvat napattu videosta

Ravissa tein melko kauan työskentelyä niin, että löysin tasaisen sekä pehmeän, mutta terävän siirtymisen. Pariin kertaan tuli Laikulta hieman keskiravia, mikä ei ollut huono ollenkaan. Keskiravi on meillä vieläkin hakusessa, ennen kesää sitä tuli pari kertaa oikein hienosti, mutta kesällä taito hieman ruostui. Ravailin molempiin suuntiin, jonka jälkeen aloin laukkaamaan. Tein alkuun paljon siirtymisiä ja yritin saada painoa enemmän takajaloille. Välillä onnistuttiin tosi hienosti, mutta rytmi helposti lässähti kun poika ei ihan jaksanut keskittyä, enkä saanut Laikkua tsemppaamaan kokoo aikaa. 

Joka tapauksessa niitä hienoja pätkiäkin tuli, jolloin laukka todellakin nousi ylemmäs ja paino oli kunnolla takajaloilla. Laukkailin molempiin suuntiin, mutta  vasen oli selvästi vaikeampi, kuin oikea. Ylipäätään nyt täällä ollessa on poikkeuksetta ollut vasen vaikeampi kuin oikea. Lopuksi kun laukkailin oikeaan, annoin pojalle enemmän ohjaa, jolloin Laikun oli itse hakeuduttava muotoon.

Laikku hakeutuikin kivaan muotoon, vaikka välillä turpa oli jo liiankin alhaalla. Mutta suurimmaksi osaksi oli poika hienosti hakeutunut oikeanlaiseen muotoon. Tosiaan oma istunta ei ollut niin hyvä, mitä se edellisenä päivänä oli ollut, joka tietenkin häiritsi myös Laikkua. Jossain kohdassa poika teki pienen pukinki, sillä tehtävät vaati keskittymistä. 

Lopuksi vielä pari rentoa siirtymistä, jonka jälkeen hain vielä hetken työskentely ravia. Ravi oli oikeinkin onnistunutta, taivutus sekä takaosa oli rehellisesti mukana liikkeessä. Sen jälkeen annoin Laikun venytellä ravissa, hyvät käynnit ja hevosen hoito. 

Loppuun vielä pieni video meidän menosta.

Linkki

#169 Kouluvalmennus

Tänään olin uuden valmentajan tunnilla. Valitettavasti nimimuistini on aivan surkea, enkä muista hänen nimeään juuri nyt. Minna tuli kanssani tunnille, Paddy nimisellä Irlanincobilla. 

Kuva on pari vkoa vanha. 

Mentiin kentälle jo hyvissä ajoin, että ehdittiin tekemään pitkät loppu käynnit. Laikku tuntui tosi tahmealta, eikä millään meinannut kuunnella pohjettani. Eilen pojalla oli ihan hirveästi virtaa, mutta tänään Laikku oli sitä mieltä ettei vauhtia voi lisätä, sillä lumi pakkautuu kavion alle, inhoittavaksi tilasapaakuksi. Kun valmentaja tuli, kerroimme itsestämme sekä Laikusta perusasiat. Tosiaan Minna ei ikinä tuolla Paddyllä ole mennyt, joten emme osanneet siitä paljoa kertoa. 

Laikku sai heti alkuun kehuja itsestään, kuinka kaunis ja hyvä rakenteinen se on. Mieltä lämmittää aina kun saan kuulla kehuja rakkaasta pojastani ♥ 

Ensin tehtiin omatoimisesti siirtymiä käynnissä ja ravissa, jotta valmentaja hieman näkee meidän ratsastusta. Aika pian alettiin sitten hioa siirtyimiä teräviksi, mutta samalla pehmeiksi. Itseäni jännitti paljon uusi ihminen ja helposti alkaa tuntua siltä, että nyt täytyy näyttää omaa osaamista. Silloin itelläni menee helposti kaikki sekasin ja ratsastus ei näytä, saatika tunnu hyvältä. Laikku oli tosi tahmea pohkeelle, mutta pohja oli melko epätasainen. Pikkuhiljaa pohja parani koko ajan ja olikin pian tosi hyvä.

Varmaan vuosi sitten otettu kuva.

Paljon sain työstää Laikkua ja pikku hiljaa kaikki parani. Yllätyksekseni sain kuulla omasta istunnastani tosi paljon positiivista. Kuullemma assennossani on paljon hyvää sekä potentiaalia pidemmälle, pienillä korjauksilla siitä tulee parempi. Itseasiassa oma istuntani tuntuikin tosissaan hyvältä, varsinkin jalka oli oikeasti paikoillaan ja takapuoli satulassa. Istuin kunnolla takapuolen päälle, ainakin niinä hyvinä hetkinä. Jännä huomata omassa asennossa kehitystä näinkin lyhyessä ajassa, tämä juontuu viikko sitten Minnan pitämään tuntiin, joka toi paljon ahaa-elämyksiä. 

Laikku parani tosiaan koko ajan ja aloimme ravin sisällä tekemään "siirtymisiä", eli samaa fiilistä kuin ottaisi käynnin, mutta pysytäänkin koko ajan ravissa. Valmentaja huomasi melko pian sen, että olen liian vaatimaton ja jätän asiat meidän mukavuus alueelle, enkä uskalla pyytää enempää. Vaikkakin Laikussa on potentiaalia paljon paljon parempaankin ja jopa minussa, ainakin näin sain kuulla. Tuo on niin totta, että en "uskalla" vaatia enempää ja jään liian vaatimattomaksi, tätä rohkaisua olen kaivannut. 

Pian otettiin ravi ja laukka siirtymiä, laatuun keskittymistä eikä siihen määrään. Alkuun nostotkin meni aika huonosti ja pakka levisi siirtymissä, mutta kun oikeasti vaadin parempaa, tuli meiltä ihan mielettömiä pätkiä! Tämän lajin hienoimpia puolia on juuri nuo pienetkin onnistumiset. Laikun laukka nousi tosi paljon ylemmän, kun poika oikeasti käytti takajalkoaan ja paino pysyi takana. Siirtymistäkin tuli pikku hiljaa iha hyviä. Laukassa keskityin paljon, uskalsin pyytää rohkeasti haluttua tehtävää, enkä jäänyt tyytymään vähään.

Eihän minua pelota pojan selässä, mutta olen vain tottunut siihen, että pysytään omalla mukavuusalueella. Valmentaja myös huomasi, että laukka on minulle paljon vahvempi kuin ravi. 

Vanha kuva tämäkin

Loppuun otettiin keskiympyrällä ravia, josta alettaisiinkin työstämään eriasioihin. Harjotusravi ei ollutkaan hölkkää, vaan työskentely ravia. Laikkua piti ensin pyytää ravissa eteen, jota yleensä vähän vierastan ja jään piipertämään pientä ravia. Kun ravi saatiin oikeasti reippaaksi, oli ravi tosi rehtiä sekä taivutus oli läpi kehon ja poika käytti kroppaansa oikein. 

Otettiin vielä pari kertaa kokoamista ravissa, poika kokosi kivasti ja lopuksi otti jopa laukan kun pyysin eteenpäin. Laikku teki ihan oikein ja laukka oli ihan mielettmän ihanan tuntuista. Lopuksi vielä kevenneltiin ja venyteltiin ravissa.

Jäi tosi kiva fiilis tunnista, vaikkakin olisin hieman enemmän halunnut tehdä. Oli kivaa ja ihania fiiliksiä tuli, silloin kun tehtiin kaikki oikein, vaikka ne olikin pieniä hetkiä. Pienistä onnistumisista se kaikki lähtee. Laikku sai kyllä kehuja ja minä muistutuksia siitä, että pitää pyytää rohkeammin sillä Laikun rakenne antaa siihen mahdollisuuden. Lopuksi valmentaja sanoi, että minun ja Laikun yhteistyö näyttää tosi hyvältä, tuota ollaan joskus ennekin kuultu. On se niin ihanaa kun on molemmin puoleinen luottamus. 

#168 Koulutuuppausta

Tein videopostauksen lauantailta(22.10), mutta tietokone ei suostunut yhteistyöhön, joten sain sen vasta nyt ulos.

Olemme siis Laikun kanssa muuttaneet pariksi kuukaudeksi, poika on Lappeenrannassa Hämäläisen tilalla. Talli on ihan mielettömän kiva ja Laikku on viihtynyt tosi hyvin siellä! Poika sai tarha kaveriksi yhden ruunan, jonka kanssa juttu on luistanut tosi hyvin.

Vanha kuva. © Jemina

Lauantaina (29.10) Minna piti minulle koulutuntia. Ensin verkkasin pojan rauhassa, jonka jälkeen aloitettiin tunti. Ensin tultiin loiva kiemurauraa käynnissä, tavoitteena rehellinen taivutus. Itsestäni tuntui, että Laikku mateli eteenpäin, vaika käynti kuullemma näytti hyvältä. Hetki kesti ennen kuin poika taipui rehellisesti. Hirveän suuri apu, kun joku on vieressä auttamassa sekä kertomassa mitä pitää tehdä. Tehtiin tätä tehtävää melko kauan ja pian alkoikin asetus mennö rehellisesti läpi, hyvin pienin avuin.

Tultiin ravissa samaa tehtävää, mutta koska en osannut yhtään istua pojan raviin, niin otin jalustimet pois. Laikku on siitä ihan mielettömän ihana heppa, että heti kun oma asento on oikea, menee Laikkukin oikein päin. Kiinnitettiinkin huomiota omaan asentooni ja siinä riittää korjattavaa. Ihan uusia ajatuksia, sekä oivalluksia tuli paljon tällä tunnilla, vaikka asento tuntuikin oudolta, mutta varmaan ensimmäistä kertaa olin liikkeen päällä sekä selkä suorana. Niinä pieninä hetkinä kun sen asennon löysin. Aina kun tuntui hyvältä, käskettiin minun hymyillä, yllätyksekseni se auttoi ihan mielettömästi. Kun oma asento oli oikein, ei tarvinnut tehdä paljoa, lähes mitään saadakseni Laikun liikkumaan oikein. 

kuvat on napattu videosta

Vaikka poika ei mikään liitokavio olekkaan, näytti se ihan hienoa ravia. On se hienoa huomata, kuinka paljon Laikku on muuttunut näinkin lyhyessä ajassa. Kesällä tapahtui aivan mieletön harppaus meidän yhteistyössä, sekä poika sai lihasta, sekä liikkuvuutta itseensä. En voi koskaan hehkuttaa liikaa tätä kesää, sillä opin niin paljon tuossa ajassa. Taidan tehdä kesästä oman postauksen, vai mitä mieltä te olette? 

Otettiin vielä lopuksi laukkaa kahdeksikolla, johon toinen ympyrä tehtiin vastalaukassa. Laukassa asentoni oli paljon parempi kuin ravissa. Ravi onkin yksi omista heikkouksistani. Vastalaukatsujui oikeaan paljon tasaisemmin ja paremmin kuin vasempaan. Oikeaan suuntaan mentiin lyhyempää hallittua laukkaa ja vasemmassa hallinta hieman petti, eikä meinattu päästä vastalaukassa koko ympyrää. Siinä hetki junttailtiin, kiinnittäen huomiota omaan asentooni ja kappas vain, kun oma asento korjaantuu tekee Laikkukin pyydetyn tehtävän ihan kunnolla.

Ratsastin noin puolitoista tuntia ja loppu raveissa poika ravasi (varsinkin etujaloilla) hienoa, rentoa ravia. Käveltiin hetki kentällä, jonka jälkeen käytiin tiellä pikku lenkki ja talliin. 

Videossa takkini hämää melko paljon, sillä se on aika iso minulle, mutta on sentään jotain suuntaa antavaa materiaalia. Ja videot on kuvattu puhelimella, joten laatu on mitä on.

Linkki

Millainen postaus teitä kiinnostaisi?