#173 Kuulumisia

Valitettavasti en ehdi olemaan niin aktiivinen kuin haluaisin. Työt, talli sekä muut asiat vievät niin hirveästi aikaa. Mutta pikainen katsaus siihen, miten minulla ja Laikulla on mennyt.

Aloitetaan vaikka 20.11 Sunnutaista. Mennessäni tallille mietin mitä teksin ja päädyin lähtemään maastoon. Lähtiessä ajattelin, että pojalla saattaa melko paljon virtaa. Päätin, että jos on jaloissa pitoa, niin laukkailen rauhallisesti mahdollisimman paljon. Tilsoja toki kerääntyi melkoisesti, mutta lähtivät lähes heti pois. 

Pari vko vanha kuva

Sopivan reippaassa vauhdissa, oli pito melkein parempi kuin hissutellessa. Laikku tykkäsi mennä, joten me myös mentiin. Hirmuisen kovaan vauhtiin ei päästy, koska liukas keli hieman häiritsi molempia. Takaisin päin tullessa, oli Laikulla vauhtia jo hieman liiaksi. Päätin mennä pellolle irroittelemaan, lähellä oli siihen sopiva pelto, jossa oli jopa kiva ylämäki. Annoin pojan juosta, hoputin mäessä, kun meinasi vauhti hiipua. 

Olimme jo melko rauhallisessa vauhdissa, kunnes pyysin poikaa kääntymään, hieman liian tiukasti, sen suuremmin ajattelematta. Samantien poika meni polvillee, tässä ehdin jo ajatella, että tästä noustaan vielä ylös. Vaan eipä noustukkaan ja Laikku kaatui. Vasen jalkani (onneksi tuo terveempi jalka) jäi alle, mutta Laikku sai tosi hyvin väistettyä ettei kaadu kokonaan päälleni. Ku poika nousi, tajusin tilanteen ja syöksyin kiinni ohjiin, ettei Laikku lähde karkuun. Jalustimet lähti tosi hyvin pois jaloista, tuon olen todennut ennenkin. Ei siis ollut ihan huono ostos. 

Tämä kuva on Sunnuntailta

Hetken siinä ihmettelin ja olin ihan paniikissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla kaadun hevosen kanssa. Lähdin kävellen kotiin, samalla miettien mitä tekisin. Soitin parille tyypille, eikä kukaan vastannut. Laitoin siskolleni viestiä, sillä hän oli Minnan kanssa Lappeenrannassa. Pian Äiti soitti takaisin ja kerroin mitä oli tapahtunut.  Niinpä Minna ja Niina tulivat hakemaan minua tallilta sovittua aikaisemmin. Koska minua sattui päähän ja voin pahoin, meninmme päivystykseen. 

Parin päivän päästä menin uudelleen lääkäriin, silloin niskani kuvattiin, eikä ollut murtumia missään. Kaularanka oli onneksi "vain" venähtänyt. Olo oli lähes koko viikon aika erikoinen. Sain viikon saikkua, joten lepäilin melko paljon. Minna hoiti Laikun hoidon lähes kokonaan, sillä lupasin Äidille, etten mene Laikun selkään sinä viikkona. Onneksi Minna ja siskoni auttoivat Laikun hoidossa. Oli ihan hyvä, että en mennyt pojan selkään, sillä pää ja niskat oli sen verran kipeänä. 

Laikulle ei tullut kaatumisesta mitään, hieman oli seuraavana päivänä jumissa, mutta siihen se jäikin. Keskiviikona pojalla oli hieroja, eikä Laikku näyttänyt olevan suuremmin kipeä. Onneksi selvisimme vain säikähdyksellä.

Tämä taas on otettu Viimevuonna

Nyt on taas arki lähtenyt hyvin rullaamaan ja maanantaina käytiinkin Laikun kanssa pulkkaratsastamassa. Ensimmäistä kertaa minä sain istua pulkan kyydissä, sillä Minna ratsasti. Ennen ei ole ollut muita ratsastajia tähän hommaan. Laikku innostui hirmuisesti ja takapää oli melko kevyt. Pari pukkiakin sieltä tuli. Vaikka viime vuonna en ehtinyt tätä harrastaa, oli poika heti, tosi lunkisti. Ei pelännyt pulkan ääntä, eikä muutakaan. 

Eipä nyt tule muuta mieleen, mutta mitä piditte tällaisesta kuulumisten kertomis postauksesta?