Käppäilyä

Oltiin perjantaina Kian kanssa tallilla. Haettiin Laikku tarhasta ja sillä olikin päällään uusi loimi, sillä poika palaa helposti. 

Pahoittelut laadusta. Kuvat on otettu puhelimeella

Laitettiin käytävällä Cothivetti pojalle, voi sitä riemua, pikku poika hieman pelkää sitä suihkausta ja taitaa se hieman sattuakkin, sillä jalat nousee siihen tahtiin. 

Kia meni selkään ja lähdettiin kävelemään. Tielle päästyämme näimme tien vieressä kyyn. Ohitimme sen aivan toisesta reunasta tietä. Jatkoimme matkaa tömistelle, sillä siskoni ja minä olemme melko (kyy) käärme pelkoisia. Itse pelkään enemmänkin Laikun puolesta. Jatkoimme matkaa pienelle vesilätäkölle, jossa siten laikku sai vähän kahlailla.

Olimme menossa pidemmälle lenkille, mutta Paavo ja Prinssi tulivat vastaan ja sanoivat siellä nähneensä käärmeen, joten päätimme ettemme mene siihen suuntaan. Lähdimme kotiin päin, tosin eri reittiä mitä tulimme.  Laikku teki vain yhden loikan, koska säikähti lintua. Kentällä Kia ravasi hetken, jonka jälkeen tallissa otin varusteet pois ja laitoin sarkoideihin rasvat. 

14.5

Mentiin Satun kanssa tallille ja tein tallipäivästä pienen videonkin johon pääset  TÄSTÄ . Haettiin Laikku tarhasta ja laitettiin kuntoon. Satu ratsasti ensin ja pidin hänelle tunnin. Satun jälkeen ratsastin itse ja menin pieniä esteitäkin. Lopuksi mentiin kävelemään maastoon Laikun ja Nana-koiran kanssa. Satu ratsasti ja minä talutin. Video kertookin tästä päivästä, joten menkäähän katsomaan.

Mielipiteitä, haluatteko lisää tämän tyylisiä videoita? 

Forssan kisat

Aamulla hain Laikun ulkoota ja aloin harjailemaan poikaa. Minulla oli hyvin aikaa joten harjasin perusteellisesti ja rauhassa. Pistin Laikun kuntoon ja vein loput tavarat autoon. Laikku käveli tuttuun tapaan traileriin ja matka alkoi. Olimme perillä noin kello 12, menin ilmottautumaan kansliaan jonka jälkeen otin Laikun ulos autosta, varustin sen ja menin Empun kanssa kävelemään. Laikku oli hyvin rauhallinen ja Namun seura teki pojalle hyvää. Mentiin Empun kanssa kävelemään rata, joka olikin alkuun ihan mukava, mutta sitten ilmeni outoja teitä joista piti ratsastaa ihmeellisesti. Pian olin verkkaamassa ja Laikku kuunteli hyvin. Hypyt tuli alkuun huonoihin kohtiin, mutta alkoi paranemaan. 

Ensin oli vuorossa luokka 60. Radalla otin muutaman käynti ravi siirtymisen, ennen kuin moikkasin tuomareille. Nostin laukan ja lähdin ensimmäiselle esteelle, Laikku oli tosi innoissaan ja niillä rajoilla, että lähteekö poika viemään eikä kuuntele, mutta onneksi läiskä kuunteli kiltisti. Laukat vaihtui melkein joka kerta ja tiet onnistivat hyvin, paitsi 10.11 tie, sillä se oli hyvin omituinen. Poika kumminkin hyppäsi ja suoriuduttiin maaliin hyvällä mielellä.

Kävelin ennen luokan 80 alkua, enkä mennyt jalan katsomaan rataa, sillä se oli sama kuin 60 luokassa, paitsi että mukaan tuli sarja. Esteet näyttivät hirmu isoilta ja alkoi jännittämään. Verkassa oli jotain sählinkiä ja verkka aikani jäikin todella lyhyeksi, mutta kun pääsin hyppäämään ei ollut enään minkäänlaista pelkoa esteiden korkeuteen liittyen. 

Radalla tein ensin pari käynti-ravi siirtymää ennenkuin moikkasin tuomareita saadakseni luvan aloittaa radan. Nostin laukan ja poika oli hyvin eteenpäin pyrkivä, helpotus oli, että Laikulla toimi oma moottori niinkin hyvin. Esteet sujuivat mutkitta ja pian tulikin sarjan vuoro. Sarjat ovat pojalle muutenkin vaikeita, enkä itsekkään osaa niihin oikein ratsastaa. Onnekseni se ylittyi muittamutkitta ja pääsimme maaliin, puhtaalla radalla ja sitä olinkin hakemassa, hyvää mieltä ja onnistumisia. Tulimme luokassa kolmasiksi ja olin hyvin ylpeä Laikusta. Lopuksi ravaili ja kävelin melko paljon. Laitoimme pojan kyytiin ja lähdimme kohti kotia. Laikku kulki tosi kiltisti trailerissa ja kotona pääsi tarhaan. Tarhassa oli heinät valmiina ja poika oli hyvin tyytyväinen.

tästä videoon

Lämmin päivä

Menin Jennin kanssa tallille, hain Läiskän sisälle ja poika oli hieman rauhaton, sillä ruoka-aika olisi pian ja töihin piti lähteä. En keksinyt mitä olisin tehnyt, joten menin hieman koulua sekä laukan vaihtoja. 

Kävelin pitkin ohjin, jonka jälkeen keräsin ohjat ja aloin tekemään väistöjä, voltteja sekä pysähdyksiä. Laikku väisti molempiin suuntiin tosi hyvin ja oli muutenkin skarppina koko ajan. Pian otin ravin ja ravasin kahdeksikkoa lisäten pysähdyksiä ja käyntiin siirtymisiä. 

Otin laukan, laukkasin molempiin suuntiin, sen jälkeen kävelin hetken. Käynnin tulin vastalaukassa puomin, laukan vaihto ja voltti niin, että pääsin taas puomille siitä laukan vaihto ja uraa kohti. Eka kerta ei onnistunut. Laukat ei vaihtuneet ja voltista tuli haluttua suurempi. 

Toisella kerralla poika jo tajusi idean hyvin, laukat jopa vaihtui mukavasti. Volttikin pieneni niin kuin halusin.

Tulin myös laukkoja vaihtamatta ja poika kuunteli koko ajan kivasti.

Lopuksi laukkasin pidemällä ohjalla. Laukan jälkeen ravasin pitkällä ohjalla ja lähdimme maastoon kävelemään loppukäynnit.

Pohdintaa, Pelot

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tehdä tämän tyyppisen postauksen. Eli hieman pohtimista hevosiin liittyvistä peloista ja niiden ylittämisestä. Kerron omista tuntemuksistani sekä kokemuksista. 

Ennen kuin aloitin ratsastuksen, kävin hyvän ystäväni kanssa katsomassa hevosia, lähes joka ikinen päivä. Jutelin kotona, että tahtoisin alkaa ratsastamaan ja niin pääsin toisen ystäväni kanssa tallille. Olin hyvin lumoissani hevosista, mutta samalla todella arka. Pelkäsin joka ikistä asiaa hevosissa jos hevonen pärskähti olin varma, että se syö minut. Kaikesta huolimatta aloin käymään tunneilla ja edistyin hyvin hitaasti. Toivoin aina samaa, kilttiä hevosta, koska muita pelkäsin.

 Pikku hiljaa aloin voittamaan pelkoa, kun minun piti mennä eri hevosilla ja tehdä asioita. Pelkäsin tipumista yli kaiken ja eräänä päivänä se päivä tuli, lensin pieneltä russ-ponilta alas. Säikähdin kamalasti, mutta kun nousin selkään, pelko ei ollut enään niin paha. Pelkäsin tippumista silti, kun olin toisen kerran tippunut, niin en enää pelännyt tippumista. Se pelko oli voitettu siis sillä, että olin tippunut ja minut oli pakotettu takaisin selkään. 

Sitten tulikin toinen pelko, pelkäsin nopeita, häslääviä ja "kuumia" hevosia. Monesti aloin tunnilla itkemään, sillä en uskaltanut laukata tietyillä hevosilla. Laiskoille hevosille olin hyvin päättäväinen, mutta reippaammat pelottivat paljon. Opettajani kumminkin usein kehotti minua laukkaamaan, vaikka en olisikaan uskaltanut. Sekin pelko hälveni, kun sain itseluottamusta sekä tajusin, että sain hevosen pysähtymään. 

Kolmanneksi peloksi minulle tuli esteet. Tykkäsin hypätä esteitä, mutta korkeus alkoi pelottamaan. Halusin, todellakin halusin hypätä korkeampia, mutten uskaltanut. Ajan myötä ja luottamuksen kasvettua aloin pikku hiljaa hyppäämään korkeampia ja ylittämään itseni. Toisaalta, en ole hypännyt hevosella korkeimmillaan kuin 100-115 cm. 

Kaikista peloista olen oppinut sen, että ajan kanssa ja itsensä ylittämisellä niistä voi päästä yli. Olen yrittänyt auttaa myös muita voittamaan pelkonsa. Joskus olen onnistunut, mutta läheskään aina en, niin kuin olisin halunnut. Pelkoja on monenlaisia, toiset pelkäävät itse ratsastusta toiset taas hevosen kanssa olemista ja hoitamista. Itse olen pelännyt molempia, mutta enään en ole läheskään niin arka, kuin ennen. Joskus on hyvä haastaa itsensä ja asettaa tavoitteita elämään. 

Nykyään voin luottaa omaan hevoseeni ja toivon, että Laikkukin oppii luottamaan minuun. Olen kokenut Laikun kanssa jo paljon ja toivottavasti saamme vielä olla yhdessä pitkään.

Kuvia Jeminalle

Koulukisat

Inspiraatio on kadonnut kokonaan, mutta päätin nyt tulla tänne blogin puolelle kirjoittamaan koulukisoista jotka siis olivat 29.3.2015. Osallistuin HeC 2000 luokkaan ja sijoituin jaetulle 7 sijalle. 

Tallilla, otin laikun sisältä ja aloin harjaamaan. Poika oli puhdas ja sykeröt olivat yön yli pysyneet hyvin. Laitoin pojan kuntoon ja lähdimme kohti Someroa. Perille päästyä, menin maksamaan ja etsin Empun, jonka jälkeen menimme katsomaan muiden suorituksia. Pian otimme Laikun ulos, laitoimme varusteet ja lähdin verkkaamaan. Poika oli hyvin jännittynyt, enkä saanut sitä rennoksi millään. Pian me menimme maneesiin, tein paljon väistöjä ja siirtymisiä, mutta itse radalla Laikku jäi pohkeen taakse ja tuntuin tosi tahmealta, eikä vastannut pohkeeseen. Verkka jäikin vähän lyhyeksi ja hätäiseksi. Video puhuu puolestani miten rata meni. En ole tyytyväinen, omaan istuntaani, kädet ja jalata liikkuivat aivan liikaa.

Tästä linkki videoon

Olen nyt ollut tallilla apuna ja pitämässä tunteja. Itse olen mennyt ilman satulaa, vähän köpötteltyä. Maanataina kun olin Läikän selässä, kävelemässä loppu käyntejä tiellä, niin poika säikähti ja tipuin. Onneksi tulin vasemmalle puolelle alas, eikä polveni teloutunut. Sen sijaan selkä on vieläkin kipe, mutta muut lihakset ovat jo palautuneet, sillä tiistai päivä oli yhtä tuskaa, pienikin liike tuntui pahalta ja sattui liikaa.