Pohdintaa, Pelot

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tehdä tämän tyyppisen postauksen. Eli hieman pohtimista hevosiin liittyvistä peloista ja niiden ylittämisestä. Kerron omista tuntemuksistani sekä kokemuksista. 

Ennen kuin aloitin ratsastuksen, kävin hyvän ystäväni kanssa katsomassa hevosia, lähes joka ikinen päivä. Jutelin kotona, että tahtoisin alkaa ratsastamaan ja niin pääsin toisen ystäväni kanssa tallille. Olin hyvin lumoissani hevosista, mutta samalla todella arka. Pelkäsin joka ikistä asiaa hevosissa jos hevonen pärskähti olin varma, että se syö minut. Kaikesta huolimatta aloin käymään tunneilla ja edistyin hyvin hitaasti. Toivoin aina samaa, kilttiä hevosta, koska muita pelkäsin.

 Pikku hiljaa aloin voittamaan pelkoa, kun minun piti mennä eri hevosilla ja tehdä asioita. Pelkäsin tipumista yli kaiken ja eräänä päivänä se päivä tuli, lensin pieneltä russ-ponilta alas. Säikähdin kamalasti, mutta kun nousin selkään, pelko ei ollut enään niin paha. Pelkäsin tippumista silti, kun olin toisen kerran tippunut, niin en enää pelännyt tippumista. Se pelko oli voitettu siis sillä, että olin tippunut ja minut oli pakotettu takaisin selkään. 

Sitten tulikin toinen pelko, pelkäsin nopeita, häslääviä ja "kuumia" hevosia. Monesti aloin tunnilla itkemään, sillä en uskaltanut laukata tietyillä hevosilla. Laiskoille hevosille olin hyvin päättäväinen, mutta reippaammat pelottivat paljon. Opettajani kumminkin usein kehotti minua laukkaamaan, vaikka en olisikaan uskaltanut. Sekin pelko hälveni, kun sain itseluottamusta sekä tajusin, että sain hevosen pysähtymään. 

Kolmanneksi peloksi minulle tuli esteet. Tykkäsin hypätä esteitä, mutta korkeus alkoi pelottamaan. Halusin, todellakin halusin hypätä korkeampia, mutten uskaltanut. Ajan myötä ja luottamuksen kasvettua aloin pikku hiljaa hyppäämään korkeampia ja ylittämään itseni. Toisaalta, en ole hypännyt hevosella korkeimmillaan kuin 100-115 cm. 

Kaikista peloista olen oppinut sen, että ajan kanssa ja itsensä ylittämisellä niistä voi päästä yli. Olen yrittänyt auttaa myös muita voittamaan pelkonsa. Joskus olen onnistunut, mutta läheskään aina en, niin kuin olisin halunnut. Pelkoja on monenlaisia, toiset pelkäävät itse ratsastusta toiset taas hevosen kanssa olemista ja hoitamista. Itse olen pelännyt molempia, mutta enään en ole läheskään niin arka, kuin ennen. Joskus on hyvä haastaa itsensä ja asettaa tavoitteita elämään. 

Nykyään voin luottaa omaan hevoseeni ja toivon, että Laikkukin oppii luottamaan minuun. Olen kokenut Laikun kanssa jo paljon ja toivottavasti saamme vielä olla yhdessä pitkään.

Kuvia Jeminalle

Koulukisat

Inspiraatio on kadonnut kokonaan, mutta päätin nyt tulla tänne blogin puolelle kirjoittamaan koulukisoista jotka siis olivat 29.3.2015. Osallistuin HeC 2000 luokkaan ja sijoituin jaetulle 7 sijalle. 

Tallilla, otin laikun sisältä ja aloin harjaamaan. Poika oli puhdas ja sykeröt olivat yön yli pysyneet hyvin. Laitoin pojan kuntoon ja lähdimme kohti Someroa. Perille päästyä, menin maksamaan ja etsin Empun, jonka jälkeen menimme katsomaan muiden suorituksia. Pian otimme Laikun ulos, laitoimme varusteet ja lähdin verkkaamaan. Poika oli hyvin jännittynyt, enkä saanut sitä rennoksi millään. Pian me menimme maneesiin, tein paljon väistöjä ja siirtymisiä, mutta itse radalla Laikku jäi pohkeen taakse ja tuntuin tosi tahmealta, eikä vastannut pohkeeseen. Verkka jäikin vähän lyhyeksi ja hätäiseksi. Video puhuu puolestani miten rata meni. En ole tyytyväinen, omaan istuntaani, kädet ja jalata liikkuivat aivan liikaa.

Tästä linkki videoon

Olen nyt ollut tallilla apuna ja pitämässä tunteja. Itse olen mennyt ilman satulaa, vähän köpötteltyä. Maanataina kun olin Läikän selässä, kävelemässä loppu käyntejä tiellä, niin poika säikähti ja tipuin. Onneksi tulin vasemmalle puolelle alas, eikä polveni teloutunut. Sen sijaan selkä on vieläkin kipe, mutta muut lihakset ovat jo palautuneet, sillä tiistai päivä oli yhtä tuskaa, pienikin liike tuntui pahalta ja sattui liikaa. 

Heissan!

Tulin nyt hieman infoamaan tilanteestani. Luvassa on postaus Sunnuntai kisoista jotka suorituksemme oslata menivät tosi mukavasti. Kisoissa loukkasin polveni, enkä tiedä kauanko on ratsastus kieltoa, mutta pyrin postaamaan joistakin talli reissuista. 

Kun tulin katsomosta alas, onnistuin jotenkin saamaan polveni lukkooon. Kipu tuli heti ja oli kauhea, paljon kovempi kuin sillon kun jalkani murtui monesta eri kohdasta. Onnekseni sain paljon apua ja minusta pidettiin hyvää huolta, samassa kun odotimme ambulanssin saapumista. Kipu oli aivan hirveä, mutta ihmiste rauhallisuus toi tietynlaista turvaa. Ambulanssissa sain kipulääkettä, joka auttoi paljon. Tosiaan polvestani ei vileä tiedä mikä siinä on, mutta epäillään eturistisiteen  (vai mikä lie onkaan) olevan vaurioitunut. Saa nähdä miten tämä tästä etenee. Ainiin, sijoituin Sprincup:ssa 2 ja helpossa C:ssä olin jaetulla 7 sijallla.

väliaikainen

Banneri on väliaikainen, mutta parannusehdotuksia otetaan vastaan ja ideoita muutenkin. Banneri on tosi tökerö.

Hyppyjä

Mihin ihmeeseen se aika menee? Aika menee hirveän nopeasti, eikä ole ollut aikaa blogille. Yritän hieman parantaa ja postailla useammin. 

Asiaan. Kerron siitä kun olin viime Sunnuntain ratsastuksesta. 

Ensin Kia ratsasti Laikulla, itsenäisesti käveli ja hieman ravaili. Sillä aikaa minä tein isin kanssa esteitä kentälle. Teimme kolmen esteen sarjan. Alkuun kävelin hetken ja pian otin ravin. 

Ravissa verryttelin laikkua, tein voltteja, tempon vaihtelua sekä siirtymisiä. Laukassa tein myös samoja asioita kuin ravissa ja pian aloinkin tulemaan esteitä. Ensin oikeaan kierrokseen ja poika oli hieman hämillään, että "häh pitääks mun muka keskittyä", mutta seuraava kerta menikin tosi hyvin. Kolmannella kerralla löytyikin jo hyvin vauhtia ja poika oli innnoissaan menossa esteille.

Hetken käveltyäni otin toiseen suuntaan laukkaa ja tulin esteitä. Tähän suuntaan poika oli hieman tahmeampi, mutta hyppäsi silti hienosti. Vasen suunta on on Laikulle helpompi, mutta esteille sitä piti ratsastaa paljon tarkemmin. Tulin sarjan pariin kertaan jonka jälkeen annoin pojan kävellä.  Vaihdoin suunnan ja tulin toiseen suuntaan. Laikku oli hyvin innnoissaan koko ajan.

Lopuksi tein loppu verkan ravissa jonka jälkeen lähdin hetkeksi maastoon kävelemään.

Tallissa kylmäsin jalat, sekä huuhtelin suurimmat hiet pois.

Kisakauden avaus

Sunnuntaina 8.3 oli estekisat Somerolla. 

Osallistuin 60 ja 70 luokkiin. 

Aamulla olimme tallilla hieman yli 8, otin Laikun käytävälle, harjasin ja siistin pojan. Onneksi Laikku ei ollut kovin likainen, laitoin villaloimen sekä kuljetus-suojat jalkaan. Pakkasimme autoon kaiken tarvittavan ja veimme pojan koppiin, jonne Laikku kiltisti käveli. Matka meni hyvin ja saavuimme ajoissa kisapaikalle. Menin ilmottautumaan jonka jälkeen juteltiin Empun kanssa ja meninmme tutustumaan rataan. Sitten otimme Laikun ulos traikusta ja poika oli alkuun ihmeissään, että missä oikein ollaan. 

Laitettiin Laikku kuntoon ja isi talutteli poikaa, kun minä katsoin muiden suorituksia. Pian menin selkään ja pääsin maneesiin verkkaamaan. Laikku oli hyvin pirteä, mutta kuunteli hyvin apuja. ravailin melko pitkään, tein voltteja ja siirtymisiä. Laukassa tein myös samoja juttuja kuin ravissa, mutta tulin pariin otteeseen verkka estettä. olin verkka ryhmästäni ensimmäinen, joten pian olikin jo radalla. Rata meni tosi hyvin ja Laikku oli kivasti kuulolla. sijoituimme 6, tässä luokassa, mutta puhtaan radan suorittaneet saivat ruusukkeen. 

Seuraavan luokan alkuun oli hetki aikaa, joten kävelytimme poikaa. Pian olinkin taas maneesissa ja verkkasin samallla tavalla, kuin viime luokassa. näytin erikoisemmat esteet pojalle, mutta ei Laikku niitä kyttäillyt, onneksi. Verkka hypyt eivät olleet aivan niin onnistuneita, mutta radalla kaikki hypyt sujuivat. Radalla poika hieman innostui, joten vauhtia riitti, mutta kumminkin melko hillitysti. Hyvin meni ja olimme sijalla 8. 

Tästä Linkki videoon